Useimmilla eläimillä ei ole koskaan liikaa tilaa ja kaikki lisätila on eduksi.
Kesyhiiri on siitä poikkeuksellinen pieni eläin jolle suuri tila saattaakin tuottaa ylimääräistä stressiä.
Hiiri ylipäätään viihtyy pienissä koloissa eikä se koe ahtaanpaikan kammoa. Sen sijaan se kokee avaranpaikan kammoa kyllä.
Hiiren asumus onkin hyvä täyttää vaikka kattoon asti esim. pahvipakkauksilla, putkilla, risuilla, oksilla, heinällä tms. niin että se pääsee liikkumaan boksissa ympäriinsä niin että se on aina jossakin piilossa.
Lattiatilaa tärkeämpi on mahdollisuus kiipeillä, kaivella ja rakennella ympäriinsä tunneleita joita pitkin se pääsee piilossa kulkemaan.
Meidän tiiviissä kasvattajayhteisössämme olemme miettineet syitä siihen miksi erilaisia käytöshäiriöitä on ilmennyt kun hiiriä on myyty lemmikkikotiin mutta vastaavia ongelmia ei ole ilmennyt näissä samoissa linjoissa (lukuisten hiirten otannalla) kasvattajan luona asuessa.
Lemmikkikodeissa ilmenneitä käytösongelmia ovat olleet stressiperäisiä sijaistoimintoja kuten esim. kavereiden viiksien jyrsiminen, yhtäkkinen arkuus sekä reviiriagressio tai muu agressiivinen käytös.
>> Lue lisää reviiriagressiosta
Erona on se että lemmikkikodissa hiirillä on useammin suurempi asuintila kuin kasvattajan luona.
Osa näistä käytösongelmista katoaakin kun asuintilaa pienennetään ja huolehditaan että siellä on riittävästi suojaisia piiloja.
Jokainen hiiri on tietysti yksilö ja niiden mieltymykset ja stressiherkkyys vaihtelee.
Tämä onkin tärkeä tieto kasvattajalle mikäli hiirellä stressitilan kasvaessa ilmenee käytösongelmia. Silloin voidaan jalostusvalinnoilla karsia stressiherkempiä yksilöitä tai linjoja pois jalostuksesta ja saadaan hermorakennetta parannettua.
Toinen asia onkin sitten että onko syytä kiusata hiiriä asettamalla ne stressaavan ympäristöön ja testata kestääkö niiden pää vai ei…