Regndækkener
Hevosen loimittaminen herättää monenlaisia tunteita. Loimittamisen tulisi olla huolella suunniteltua hevosen todellisten tarpeiden mukaan ja mahdollisuuksien mukaan suunnitelman tulee joustaa kun tarpeetkin muuttuvat. Loimia valitessa sopiva koko, malli ja käyttöominaisuudet ovat tärkeimmät kriteerit ja loimitarjonta on nykyään huikea.
Hevonen joka on klipattu terveydellisistä tai urheilullisista syistä tarvitsee loimen. Klippauksessa menetetään karvan suojaavat ominaisuudet ja sitä kompensoimaan tulee käyttää erityistä tarkkaavaisuutta loimia valitessa. Klipattu hevonen voi vaatia loimituksen myös tallissa jos lämpötila pysyy sisälläkin sille alhaisena.
Terve, hyväkuntoinen hevonen vahvassa talviturkissa ei tarvitse loimea. Kovat pakkaset tai jatkuva vesisade vie kuitenkin hevoselta valtavasti energiaa ja silloin kevyet ulkoloimet auttavat selviämään haastavista olosuhteista säästäen lihasjumeilta ja vilustumisilta.
Eri rotuominaisuudet luovat erilaisia tarpeita loimittamiseen. Kylmästä ilmastosta kotoisin olevat rodut kasvattavat muhkean talviturkin jonka takia ne eivät kaipaa loimea tarhassa hengaillessa mutta hikisenä niillekin on kohtuullista pukea kuivattavaa ja tuulelta suojaavaa loimea ylle. Lämpimien maiden olosuhteissa kehittyneiden rotujen hevosia taas täytyy tukea loimella jo alkavissa viileissä keleissä. Niiden silkkisen ohut turkki on kehittynyt suojaamaan auringolta ja luovuttamaan lämpöä hellekeleissä mutta niille ei riittävää karvankasvua meidän olosuhteisiin saa kasvatettua.
Hevosen lämmönsäätelyjärjestelmä on energiatehokas ja hevosen energia-aineenvaihdunta hidastuu iän myötä. Vanhenevan tai heikossa yleiskunnossa olevan hevosen loimittamisella se selviää paremmin pitkästä talvikaudesta suojaamalla sen kehon tuottaman lämmön hävikkiä.
